Voi viude! Pikkuusen oli kivaa raunioolla. Ollahan oltukki siä viimeksi pari vuotta sitten, kai. Lämmin oli ja pyörivä tuuli, kivat piilot ja kivaa seuraa

Lukalle kolme ukkoa piiloon, suorilla palkoilla. Voi herraduudeli, eihän Luka meinannu nahoossaan pysyä, ku näki jotta mihinkä oli päässy. Se veti ittensä ja mut maha maata viistäen alueelle. Alue lähti melkein heti aitojen sisälle tullessa. Lukalla oliki jo heti haju. Se viuhtoo menemähän ku mikäki villi varsa. Hajua oli, mut ei ihan saanu sitä kohdennettua, se kävi eka nuuhkimas sellaases "varasto" rakennuksen sisällä, ja mäki olin aivan, jotta mihinä oikeen on, ku koira pyörii sen rakennuksen ympärillä ja katteloo ylös katolle. Mä yritin ohjata koiraa rakennuksen vieressä olevaan ojaan, aattelin notta josko se haju tuloo sieltä jotenki hassusti. Mut ei siä mitää ollu. Luka meni toisenki kerran sinne rakennuksen sisälle, ja ei tuli pois, katteli katolle. Mä oletin ettei sinne ny kukaa katolle ole kiivenny. Menin lurkkaamaan rakennuksen oviaukosta sisään, ku Luka meni jo kolomasti sinne. No siellähän se maalimies kyhjötti pimiäs nurkas, ihan oviaukon vieres. Luka ei vaan nähäny sitä, ja sit ku mä kurkkasin sisään niin Lukaki hoksas, mihinä se ukko oikeen oli. Kaikk muutki löyty hienosti. On vaikee lähtee kirjoittamaan niitä piiloja. Mutta pointti oli se jotta Luka etti tosi innokkaasti, ja ihan erilainen käytös oli siellä ku mettäs. Raunioolla koira irtaantu tosi kauas meikäläisestä ja teki tosi nopeeta työskentelyä

Ja Bobby, seki oli aivan onnensa kukkoloolla päästyään raunioolle. Vaikka se oli ihan pikku pentu pallero, ku on siä viimeksi käyny. Seki irtos tosi kauas musta ja teki kuitenki tarkkaa rauhallista työtä. Löyti vaivatta kaikki ukot, pikkuusen yksi ukko oli hankala paikantaa, mut kyllä sekin sitten löyty.