22.8

Lukalle tehtiin reenien alussa noin 200 m pitkä jälki, sen annettihin vanheta tunnin verran. Uutta tässä jäljessä oli se, jotta ainut merkki oli lähtiessä, muuten jälki oli merkkaamaton. Ja loppuun pyysin laitettavaksi nami purkin. Meidän peräs tuli Mari, joka jäljen oli tehny, hän osaa torella hyvin opastaa täs jälki hommas.

Luka lähti jäljelle tosi hyvin, alkumerkin kohdalla toki ohjasin koiraa hiukan metsään päin. No mutta Luka lähti siitä tosi hienosti etenemään, ja heti vaan nenä koko ajan maassa, ei meinannukkaa ottaa ilimavainua. Tosi nopsasti me porhallettiin aikamoisessa maastossa, oli risua, kaatuneita puita, ja mitäs vielä tosi palio koskteikkoja. Eli ei mikää kovin heleppo. Erettihin reippaasti noin 100 metriä, ja sitten toppas. Lukalta katos jäläki kaatuuneen puun kohoralle, se yritti kovasti ensin itte ettiä sitä jatkumoa, mut ei saanu uurestaan jälijestä kiinni. Se rupes syömään heinää ja käyskenteli kovasti Marin luona. Sit me kierrettiin se kaatunu puu, ja yritettiin siitä saara haisulia, mut ei. Piti halakaasta vielä hiukan kauempaa se  jälki. Sit yhtäkkiä Luka taas lähtiki porhaltamaan samaa vauhtia ku alussa ja nenu maassa. Jes, se sai jälijestä kiinni. Sitte me painettiin ojan yli ja sitte Luka oikeen kiihdytti vauhtia ja toppas. Kattoo mun päälle, ku mä sitä kovasti kehuin, ja sitte se katto maahan heitti sukan ilmaan ja löyti namipurkin sieltä. Mari oli jättäny esineen purkin päälle, hyvä hyvä. Oli vaan hauska ku Luka oikeen viskas sen pois purkin päältä. Mut olen tosi tyytyväinen suoritukseen sekä omaani,että koiran. Hyvin mä osasin luottaa koiraani ja lukia sitä, vaikken ny vielä mitenkää täyrellisesti. Reeniäreeniä vaan.

Bobbylle oli jälleen sunnuntaikävely tyyppinen harjoitus. Polusta muutaman metrinpäästä kolme ukkoa kävelee, ja kaksi ensimmäistä piiloutuu polun vasemmalle puolelle noin 10 m etäisyyksiin toisistaan ja kolomas eteneen hiukan eteenpäin ja menee polun yli ja piiloutuu taas oikialle puolelle.

No ei me päästy tieltä eres kunnolla mettän puolelle polulle, ku Bobby jo nosti nenua ekasta maalimiehestä. Mut se ei hoksannu kuinka pääsis tieltä sinne mettän puolelle ku siinä oli oja, mä sit hiukan avitin, että tulis ensin sille polulle ja sit pääsee hajun luo. Tosi hianosti Bobby löytää ekan ukon. Ja palattiin polulle, Bobby teki koko ajan töitä, ja ei menny aikaakaan ku se löyti toisen ukon. Ja takas polulle. Sitte kolomas ukko oli hiukan vaikiempi kohorentaa. Bobby nuuhki ja nuuhki sinne vasemmalle puolelle, kävi monta kertaa tarkistaas mettän sieltä, mut ei löytyny. Kovin tuumivaisen näköönen oli, ja sitte ku hiukan vielä mentihin polokua etehen päin, niin sitte se nosti nenua oikialle puolelle, pyöri ja pyöri, kunnes sai kohorennettua hajun tarkemmin ja löyti ukon.

Tosi hianosti Bobby on hoksannu tän. Ja tällä kertaa maalimiehet olivat kuitenki jo suht piilossa, joten silimillä ei voinu heitä havaita. Bobbya on niin kiva seuratakki ku se menee rauhallisesti ja torella huolellisesti hajun mukaan, se ei säntäile eikä ryntää päin mettää, vaan oikiasti teköö hyvää työtä. Kyllä siitä saaraan tosi hyvä etsintäkoiruli.