Ekana Lukalle oli noin 100 m pitkä jäläki, jossa oli maasto-olosuhteiden pakosta tiukka mutka. Lisäksi sieloli kaksi esinettä joiren alla oli namipurkki. Ja jäläki loppuu namipurkkiin. Jäläki vanheni kaksi tuntia, ehkä liikaa näin kokemattomalle jäläjestäjälle. No, mut ihan kivasti Luka sen jälijen nosti ja alako sitä ajamahan. Mutta jostain syystä se haki koko ajan jälijen oikialle puolelle ja nenukka ilimas....öööö. Mutta mä sit annoon sen hetken mennä sinne oikialle päin ja sitte orottelin hetken jotta mitä se teköö, no se katteli mua ja pyöri hetken ja palasi sitten takaasi päin. Aina hetken matkaa se meni nenä maassa mutta aivan se alakoo viertää sinne oikialle päin ja nenä nousi ylös. Eka esine jäi maastoon. Mut sitte Luka löyti sen toisen esineen ja siitä se sitte pinkaasi loppuhun asti suoraan ja nenä maassa.
Läksynä tai siis ohojeena: jätä vielä esineet pois ja keskity ensin jälijen suorittamiseen --> aivan tottahan tuo on.
Ja meillähän Lukan kans rulla reenit menossa kotona. Ollahan pätkitty pari rullaa puutarhaletkusta ja sitä olen vasta päässy parihin otteesehen naksuttamahan...tahtoo olla nuo apukäret hukassa... ELi tarvis olla joku joka pitääs aina rullaa ja sit Luka tois sen jonkun henkilön kärestä. Äsköön kokeelin jo meirän kaksi vuotiasta ipanaa rullapirikkeenä, mutta eihän siitä mitää tullu. Rullat tahto liikkua liikaa ja niitä pirettihin kuinka kulloonki ja tiukassa nyrkissä.
Sitte Bobbyllä oli nakkirinkilää metsässä, jossa oli jo oikeaa maastotuntumaa. Maalimiehiä oli runsaasti ja Bobby tykkäs ja meni torella rohkiasti hakemaan nakkeja. Ehkä vois jo ens kerralla kokeella kuinka se nenukka alakaas toimimahan........hmmm pohrintaan.
Allapas kuvia, joita Maria ystävällisesti otti reeneissä.
Ainii, Bobbyllä on tuollaaset teippiropellikorvat...arvakkaa kuinka monta kertaa niitä saa laittaa uurestansa.
Kommentit