Koirakko:
Anne ja Luka
Paikka:
Kangasala, Laureeninkallio
Olosuhteet:
tuulinen ja sateinen

Harjoituksen tavoite:
Harjoituksen tavoitteena oli jälleen kerran hyvät ilimaasut. --> Löyrettäessä maalimiehen Luka tuloo mun etehen istumahan ja minä napsautan liinan kiinni koiran hälyvaljaisiin ja sitte "näytä" ja mennähän maalimiehen työ yhyres. Tällä kertaa aioin myös Lukan tullessa näytölle olla pysähryksis ja kattoa kuinka näytölle tulo sujuu, ku on ollu pari viimestä kertaa niin tahmeeta tuo ilimaasu.

Ohjeet/apuvälineet maalimiehille:
Lukalle ei anneta mitään ku se tuloo maalimiehelle.

Koiran toiminta:
Luka oli taas aivan eri koira ku viimmeksi reeneissä. Kun sille laitto hälyvaljaat päälle ne se ampaasi heti matkahan. Se irtos musta tosi hyvin ja teki toki töitä koko ajan, mut se että se lähti tekemähän hommia ihan ittekseen oli kait oikeen hyvä =o)

Ekan ukon se löyti tosi hianosti ja ku oli löytäny se kävi pissalla ja tuli miltei samantien mun tyköni. Se istui mun etehen ja annoin sille nakin, laitoin liinan kiinni "näytä" se lähti hienosti näyttämähän mulle missä ukko makoili. Ja mä annoon sitten maalimiehelle namipurkin, jotta hän saattoi antaa herkut Lukalle. Hienosti meni. Ja sitten kun oroteltihin että ukko pääsöö piilostansa ylös ja meirän mukahan niin Luka niin hianosti jäi orottelemahan antoi ukolle tilaa tulla pois piilosta. Tosi hyväkäytöksinen koira =o)

Seuraavakin ukko löyty toosi hianosti. Ja mitkä ilimaasut, Luka tuli samantien mun luo, istui ja orotti kärsivällisesti jotta saan sille liinan kiinni. Mä oon taas niin ylypiä mun pikku hauvvelista.

Kolomas ukko olikin menny hiukan haastavaan paikkahan. Luka etsi jälleen hyvin irroten musta meleko kauas. Sitte aateltihin ku oltihin aikamme kuljettu sinne suuntahan mihin ukko oli menny piilohon, jotta ei kai se ny näin kauas oo menny. Ni mä kutsuin Lukaa luo, aatellen, et mennähän takaasi päin. No Luka tuloo hetken päästä ja istuu mun etehen, "ai sä teitki löyrön". Liina koirahan kiinni ja näytölle. Luka lähtiki näytölle tapansa mukahan vauhdilla ja mä peräs. No sit Luka pysähty semmoisten isojen kivien välihin ja jäi kattomaan mun päälle et täällä anna jo se namipurkki ukolle. Ja mä meen kivien väliin kovasti koiraa kehuen...mut eihän siellä ollukkaa ketään. Mä olin aivan äimänkäkenä et mitä tuo piski oikeen meinaa. Ei se kyllä voinu olla mikään virhe ilimaasukaa ku se meni niin päättävääsesti sinne kiviille päin. No hetken siinä ihmetellessä kuului puhelimen piippaus. Siellä olikin vielä muutamien kivien kolo, jossa se ukko sit oliki. Höh, Luka oli löytäny ja vei mut hianosti paikalle, mut se vaan pysähty hiukan ennemmin sitä ukon piilopaikkaa. Lukan toiminta oli hiukan levotoon siinä vaihees, ku mä päivittelin, et mitä se teköö. Sitäki selevästi vaivas, et eikö tuo mamma ny oikeen bonjaa.

Hyvää/huonoa harjoituksessa:
Erinomaisesti toimiva koira. Hyvä erilainen maasto.  Huonoa oli keli, kylymä ja märkä. Mutta ei voi moittia ku  Luka toimi niin hianosti jotta =o)

Huomioitavaa ens kerralle:
Luota koiraasi!