16.3.2007

Meilloli Lukan kanssa piiitkästä aikaa pitkä etsintävuoro. Alue oli meleko isoo, mutta Lukan kokooselle koiralle oikein passeli. Alueella oli myös tsiljoona suppaa, eli semmoosia isoja monttuja ja nämä montut oli siis torella torella syviä. Rajoina oli polut, elikkä ihan heleppo pysyä alueella. Noh me tehtiin etsintäsuunnitelma siten, että alootetahan alueen vasemmasta reunasta alueen kiertäminen. Aattelin jotta ku maastolaski  vasempaan reunaan ja tuuliki kävi  just sopivasti sinne.

Näin me lähärettihi matkaan. Luka lompotteli rennosti polulla, ei se siitä kauhiasti poikennut. Paitsi eräässä kohorassa tultuamme varmaha  jotakuinki reilu 500 metriä niin Luka nosti yhtäkkiä jotaki hajua, se otti muutaman hypähryksen oikialle puolelle mettähä. No sit mä sitä hetken kattelin ja se tuli sit mun tyköni jatkaen matkaa poluulla. Mä aattelin jotta no jatketaha, mutta piretähän mieles tuo paikka ku nenä siinä kävi..Myöhemmin tuli seleväksi että olis vaan kannattanu rohkaasta koiraa menemähän sinne minne meinaski.

No jatkettihi kuiteski alueen reunoolla. Kun olimma tulos alueen oikiaa reunaa, niin mä aattelin jotta halakaastaha se alue, sinne päin missä Lukan nenä hiukan kävi. Sillä täs se nyt ei ollu enää käyny kuinkaa. Näin me teimmä. Ja halakaastuamme aluetta, huomasin vaan että voi juku mitä suppia siä keskellä olikaa. Aivan maharottomia laskuja ja jyrkkiä. Me oltihin nyt tavallaan selaasen korkian harjun päällä, jonka molemmin puolin laski jyrkästi alaha. Siinä extreme kävelyä harrastettuamme, Luka yhtäkkiä säntäs sitten ihan sinne meirän oikialle puolelle kauhiaa kyytiä, mä tiesin jotta ny sillon haju.. Ja mä lähärin sen perähä ja kilijuun että meen ny varovaasesti Luka ja tietty itte sitä jotta kuinka mä liusun sinne "rotkoho". No siitä seuras se jotta Luka löyti maalihenkilöt ihan sen supan pohojasta, ja haukkui...luulis jotta se olis hyvä juttu, mutta ei ku se haukku pelkohaukkua.. Se ei menny maalimiesten tykö ollenkaa vaan haukkui kauempaa ja katteli mua, jotta mitä mä teen. Mä olin aiva hämmennyksiis ku emmä tienny et mitä mun tarttoo teherä. Mulle sanottihi jotta mee vaan päättäväisesti maalimiesten tykö ja älä kiinnitä huomiota koiran haukkuun. No mä meen, mutta mitä teköö koira, tuloo mun etehe jarruttamaha?? No mä pääsin kuiteski sinne perille ja Luka tuli varovaasesti hakemaha nakkeja, ja ku se ne nakit hokas niin sitte se pusutteli kauheesti maalimiehiä tyyliin, että "sori ku mä teille haukuun, emmä tienny jotta ootta hyviksii".

Eli eli, mä tosiaan ihimettelin suuresti Lukan käytäätymistä, mutta totesin iha itte, jotta mun typerä käytös sai sen aikaa. Mun ei olis saanu puhua Lukalle mitää ku se menöö maalimiehiä kohore! Mutku mä meen ja kiljun jotta meenny varovaasesti. Niin kyllähä tuo oma koira ny mua lukoo ku avoonta kirijaa, ja se yhyristi mun epäröönnin maalimiehiin. Ku mähä vaan epärööttin sitä rinteen laskua.

Näin me opitaan uusia juttuja. Mut eikös se oo tarkootuski =o) Mut täytyy sen verran kehua koiraa, jotta se kyllä löyti ne maalimiehet aivan älyhianosti, ne oli kyllä niin vaikias paikas, hajujen liikkumisen kannalta.  Sitä o ny kauhia vaikia tähä kuvaalla sitä aluetta meinaan.

Tästä jatketaha sit seuraaviin reeniihi. Aattelin siä ottaa Lukalle yhyren maalimien joka antaa ihan suoran palkan, ja pari muuta, joilla harjootellaha taas sitä ilimaasua. Suora palkka siksi jottei jää mitää raumoja ku viime kerralla piti niin haukkua.