16.3.2007
Meilloli Lukan kanssa piiitkästä aikaa pitkä etsintävuoro. Alue oli
meleko isoo, mutta Lukan kokooselle koiralle oikein passeli. Alueella
oli myös tsiljoona suppaa, eli semmoosia isoja monttuja ja nämä montut
oli siis torella torella syviä. Rajoina oli polut, elikkä ihan heleppo
pysyä alueella. Noh me tehtiin etsintäsuunnitelma siten, että
alootetahan alueen vasemmasta reunasta alueen kiertäminen. Aattelin
jotta ku maastolaski vasempaan reunaan ja tuuliki kävi just
sopivasti sinne.
Näin me lähärettihi matkaan. Luka lompotteli rennosti polulla, ei se
siitä kauhiasti poikennut. Paitsi eräässä kohorassa tultuamme
varmaha jotakuinki reilu 500 metriä niin Luka nosti yhtäkkiä
jotaki hajua, se otti muutaman hypähryksen oikialle puolelle mettähä.
No sit mä sitä hetken kattelin ja se tuli sit mun tyköni jatkaen matkaa
poluulla. Mä aattelin jotta no jatketaha, mutta piretähän mieles tuo
paikka ku nenä siinä kävi..Myöhemmin tuli seleväksi että olis vaan
kannattanu rohkaasta koiraa menemähän sinne minne meinaski.
No jatkettihi kuiteski alueen reunoolla. Kun olimma tulos alueen oikiaa
reunaa, niin mä aattelin jotta halakaastaha se alue, sinne päin missä
Lukan nenä hiukan kävi. Sillä täs se nyt ei ollu enää käyny kuinkaa.
Näin me teimmä. Ja halakaastuamme aluetta, huomasin vaan että voi juku
mitä suppia siä keskellä olikaa. Aivan maharottomia laskuja ja jyrkkiä.
Me oltihin nyt tavallaan selaasen korkian harjun päällä, jonka molemmin
puolin laski jyrkästi alaha. Siinä extreme kävelyä harrastettuamme,
Luka yhtäkkiä säntäs sitten ihan sinne meirän oikialle puolelle kauhiaa
kyytiä, mä tiesin jotta ny sillon haju.. Ja mä lähärin sen perähä ja
kilijuun että meen ny varovaasesti Luka ja tietty itte sitä jotta
kuinka mä liusun sinne "rotkoho". No siitä seuras se jotta Luka löyti
maalihenkilöt ihan sen supan pohojasta, ja haukkui...luulis jotta se
olis hyvä juttu, mutta ei ku se haukku pelkohaukkua.. Se ei menny
maalimiesten tykö ollenkaa vaan haukkui kauempaa ja katteli mua, jotta
mitä mä teen. Mä olin aiva hämmennyksiis ku emmä tienny et mitä mun
tarttoo teherä. Mulle sanottihi jotta mee vaan päättäväisesti
maalimiesten tykö ja älä kiinnitä huomiota koiran haukkuun. No mä meen,
mutta mitä teköö koira, tuloo mun etehe jarruttamaha?? No mä pääsin
kuiteski sinne perille ja Luka tuli varovaasesti hakemaha nakkeja, ja
ku se ne nakit hokas niin sitte se pusutteli kauheesti maalimiehiä
tyyliin, että "sori ku mä teille haukuun, emmä tienny jotta ootta
hyviksii".
Eli eli, mä tosiaan ihimettelin suuresti Lukan käytäätymistä, mutta
totesin iha itte, jotta mun typerä käytös sai sen aikaa. Mun ei olis
saanu puhua Lukalle mitää ku se menöö maalimiehiä kohore! Mutku mä meen
ja kiljun jotta meenny varovaasesti. Niin kyllähä tuo oma koira ny mua
lukoo ku avoonta kirijaa, ja se yhyristi mun epäröönnin maalimiehiin.
Ku mähä vaan epärööttin sitä rinteen laskua.
Näin me opitaan uusia juttuja. Mut eikös se oo tarkootuski =o) Mut
täytyy sen verran kehua koiraa, jotta se kyllä löyti ne maalimiehet
aivan älyhianosti, ne oli kyllä niin vaikias paikas, hajujen
liikkumisen kannalta. Sitä o ny kauhia vaikia tähä kuvaalla sitä
aluetta meinaan.
Tästä jatketaha sit seuraaviin reeniihi. Aattelin siä ottaa Lukalle
yhyren maalimien joka antaa ihan suoran palkan, ja pari muuta, joilla
harjootellaha taas sitä ilimaasua. Suora palkka siksi jottei jää mitää
raumoja ku viime kerralla piti niin haukkua.
lauantai, 17. maaliskuu 2007
Kommentit